Homoseksuaaliseen hellää seksiä nuorta kalua

Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä. Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä.

Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani. Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa.

Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne. Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista.

Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa. Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni.

Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana. Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä. Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät.

Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana. Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean.

Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani.

Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim.

Olen mies, ja tykkään kauheasti naisten farkuista, jostain syystä onlyn farkut kiihottavat, ja omistan itsekkin muutamia, olenko transvestiitti? Eli siis oon vuotias tyttö ja mulla on pieni ongelma. Noin vuoden ajan oon pitäny homopornon kiihottavana ja heteropornoon vaan oksettava ajatus.

Aina kun nään kaks poikaa suutelemassa niin en voi muuta ku kattoa söpöä pari, mutta sitten kun nään tytön ja pojan suutelemassa niin mua alkaa oksettaa enkä haluu koskaan mietii suutelevani ketään. Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis tehä tän asian kaa tulevaisuudessa Lue vastaus. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä enkä edes masturboi. Olen siis pesunkestävä aseksuaali. Asia valkeni minulle vasta noin neljä vuotta sitten.

Siihen asti vain elelin miettimättä koko asiaa. Ajoittain tunnen pientä kiihottumista, mutta niin vähän ja hetken aikaa ettei se johda mihinkään. Naisia en ole lähestynyt pitkään aikaan. Olen asian kanssa aika hyvin sinut, mutta toisinaan mietityttää, että olisiko jotain tehtävissä, koska haluaisin haluta ja jotenkin tuntuu siltä, että minusta voisi seksuaalisuutta löytyäkin.

Onko olemassa mitään "keinoja" asian korjaamiseksi? Onko aseksuaaleja koskaan "parannettu"? Olen 18 opiskelija ja tunnen olevani hukassa kaike shaiban keskellä. Aloitin kolmevuotta sitten opiskelut ja siihen asti olin kuvitellut olevani hetero koska en ollut kiinnittänyt huomiotani naisiin. Aloitettuani koulun, huomasin jotain viehättävää uudessa luokkatoverissani. Yritin aluksi vältellä sitä tunnetta ja myöskin sitä kautta sitä tyttöä. Noh toisena vuonna hänet siirrettiin samaan soluun missä minä asuin ja huomasin välttelyn olevan vielä vaikeampaa.

Mietin jossain kohtaa lopetettavani koulun käynnin, koska jo ennen koulun aloittamista perheelläni oli ongelmia. Yritin jatkaa koulun käyntiä ja tapasin pojan, johon rakastuin. Hän ei ollut kummoisen näköinen, mutta hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi.

Noh noin kuukauden seurustelun jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olisin halunnut suhteelta. Hän alkoi pyytämään minua antamaan hänelle seksiä. Olen erittäin mielyttämishaluinen ihminen. Suostuin siihen koska en halunnut silloin menettää häntä. Ekan kerran jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olin valmis antamaan. Mutta koska pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, suostuin sänkyyn hänen kanssaan toisen kerran. Sen kerran jälkeen kului pari päivää ja kolmannen päivän jälkeen hän lähetti viestin, jossa hän sanoi, etten ollut hänelle riittävä.

Tunsin oloni riittämättömäksi ja mietin entistä enemmän lopettamista. Siinä vaiheessa tunnustin sille tytölle pitäväni naisista.

Koulunkäynti sai minut miettimään asioita uudelleen. En usko ikinä pystyväni sanomaan olevani lesbo. Parhain sana tähän on bi- seksuaali mutta miettiessäni tuota sanaa, ajatukseeni tulee heti mietteenä seksi. Seksi itsessään tuntuu erittäin inhottavalta ja kun sitä kokeilin eksäni kanssa, en itse siitä niinkään osannut nauttia. Olen miettinyt voinko sanoa itseäni aseksuaaliseksi bi- seksuaaliksi, koska romanttisella tasolla haluan kokemuksen molemmilta mutta en halua seksuaalista kokemusta kummastakaan.

Tunnen olevani hukassa enkä tiedä enää mitä tehdä. Tunnen olevani luovuttaja Lue vastaus. En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta. Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan?

Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi. Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä. Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä.

En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina. Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan. Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa.

Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut. Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni. Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali. Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä.

Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta? Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle? Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella.

Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani. Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän silloin v on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut. Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu.

Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan. Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule. Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista?

Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita? Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani? Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä. En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen. Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton.

Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä. Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu.

Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme.

Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.

Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi.

Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut. Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään?

Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno.

En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä. Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää.

Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä. Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta? Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä?

Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä. Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua? Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia? Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla?

Milloin tulisi mennä testeihin? Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä? Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin.

Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa. Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään.

Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena. Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta.

Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym. Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu. Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin.

Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen.

Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta.. Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi.

Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali?

En mä tiedä mitä tehdä. Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen. Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa.

Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte.

Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä. Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään? Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille.

Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä. Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän.

Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta. En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava.

Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia. Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia.

Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta?

Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri. Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut. Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut.

Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia. Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun.

Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki. En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Onko mies bi- tai homo kun katsoo homopornoa? Mieheni jäi kiinni homopornosta. Sen katsomisesta tuli monta valetta ja joka kerran hän sanoi, että nyt puhuu totta, eka oli, ettei ole katsonut, sitten että uteliaisuuttaan katsoi kerran, ja sitten että pari kertaa ja lopuksi että on koko meidän parisuhteen ajan katsonut ja se on lisääntynyt viime aikoina.

Katsonut myös heteropornoa eli ei homo? Meillä on seksiä runsaasti keskenämme, kertaa päivässä, eli ei homo? Valheista johtuen en luota enää mieheeni. Hän sanoo, ettei ole edes bi, mutta mitä heteromies saa homopornosta? Hän sanoo, että johtuisi siitä, että oli addiktoitunut pornoon ja että se oli vain pakonomaista pornon katsomista.

Homopornosta johtuen mietin myös, että kuvitteleeko se mun tilalle miehen, kun sekstaillaan yms. Ja että hänestä olisi tulossa homo, kun kerran sitä homopornoa tuli koko ajan enemmän katteltua viime aikoina. Ja kun seisokin kanssa on ongelmia, niin siitä myös tulee homoepäilys. Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista. Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää.

Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä.

Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä. Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia?

Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa. Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms.

Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää. Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin.

Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta. Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali.

Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään. En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä.

Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni. Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään. Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä.

Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Syyllistyykö siinä johonkin rikokseen jos on vaikka jossain nettivideochattipalvelussa masturboinut vuotiaan kanssa? Ei siis mitään pakotettua vaan nuoremman ehdotuksesta? On tullut pari kertaa sellaisia ehdotuksia ja olen aina lähtenyt pois koska en ole tiennyt onko se oikein.

Olen aina ollut varma, että olen hetero. Mutta noin vuosi sitten katsoin erästä televisiosarjaa ja tajusin erään persoonan tässä sarjassa muistuttavan minua. Aloin sitten vähän tonkia asioita, mutta mikään nimike ei tunnu sopivan minuun. Olen siis melkein kuusitoistavuotias tyttö. Mutta siihen liittyy jotain outoa. Aina välillä, kun kuvittelen olevani jonkun kanssa seksuaalisesti, kuvittelen olevani poika. Ja kumppanini on poika. Minä rakastan vartaloani ja tykkään olla tyttö.

Mutta välillä huomaan miettiväni, että näyttäisinkö hyvältä ilman rintoja. Kuvitelmissa se tuntuu luonnollisemmalta. En voisi kuvitella sitä tyttönä. Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa. Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta? Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim.

Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä. Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa?

Onko teillä tietoa, miten yleensä BI: Hei, olen 17 vuotias poika ja olen huolissani että olenko syyllistynyt johonkin rikokseen. Homman nimi on se että olen noin 13 vuotiaasta asti katsonut pornoa puhelimella ja netistä tottakai löysin monenlaista pornoa, myös lapsipornoa.

Olen siis useasti katsonut lapsipornoa, joissa esiintyjät ovat noin 12 - 18 vuotiaita. Alkuaikoina en toki vielä ollut rikosoikeudellisessa vastuussa mutta nykyäänhän olen. Pelkään kovasti jääväni kiinni tästä ja hulluudessani pelkään jopa joutuvani vankilaan.

Olen ymmärtänyt että katsominen ei ole rikos vielä aikuisenakaan mutta kuvien hallussapito olisi. Minulla ei tietääkseni ole tallaisia kuvia, ellen sitten ole vahingossa niitä ladannut. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta olen hyvin huolissani. Olenko siis syyllistynyt johonkin kun olen katsonut tällaisia kuvia, joissa selvästi alaikäisiä esiintyy alasti? Olen 44 v cd tytsy.

Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja. Joskus pidän isoa tappia 80 mm sisällä koko päivän. Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä? Olen sama v poika, joka kysyi aikaisemmin seksuaalisesta suuntautumisesta. Haluaisin lisätä että saan välillä kihelmöintiä samasta sukupuolesta tekeekö tämä minusta homon vai mistä tämä johtuu.

Välillä, kun näen esim. Minulla oli lapsena sellainen tapa, että ehdotin naapurin tytölle, että voisimme panna ja minä olisin mies ja hän nainen Näin sitten teimme ja menimme leiksi mukamas yhdyntään. Sitten teimme jutun toisinpäin, niin että kuvittelin, että hän on mies ja minä nainen. Tällä tavalla hommailimme aika useita kertoja ja minä aloin olemaan useammin mies ja hän nainen.

Olemme sitten lopettaneet touhun, mutta minä olen alkanut onanoimaan ja kuvittelemaan, että olen jokin mies ja kuvittelemaan naisia, joiden kanssa harrastan seksiä. Tämä on mielestäni vähän hävettävää ja en oikein kehtaa puhua kenellekään Haluaisin olla naisellisempi tai tyttömäisempi, mutta turmellunko, jos katson pornokuvia? Ne eivät ole kai kenellekään hyväksi. Olen kuitenkin jo niin tehnyt.

Olen poika joka käyttää sukkahousuja. Haluaisin mennä ulos sukkahousuihin hameeseen ja ballerinoihin pukeutuneena mutta en uskalla. Pelkään että joku varsinkin naispuolinen näkee minulla sukkahousut jalassa ja mietin että miten suhtautuu minuun kun näkee sukkahousut minulla.

Olen nuori opiskelija poika, jolla on ainakin tällä hetkellä elämässään vakava ongelma. Olen seksuaalisesti kokematon rumuuteni takia ja tämä on saanut minut pohdiskelemaan. Olen jo 6-vuotiaasta asti ymmärtänyt mikä on hetero, homo, bi jne.

Kuitenkin hieman kasvettuani ja mentyäni kouluun, mikään muu ei muuttunut, kuin, että aloin käydä rumaksi ja lihavaksi ja kaikki tytöt alkoivat minua siitä huomauttamaan, niinkuin se olisi heille tärkeää. Siitä minulle kehkeytyi jo varsin nuorella iällä vahva naisviha, joka vaivaa minua nykyäänkin. Kiinnostukseni ja uskoni siitä, että voisin, joskus vielä naisen itselleni saada ei kuitenkaan mennyt miksikään.

Tänä vuonna kuitenkin olen huomannut itseäni järkyttävä seikan, nimittäin en ole enää ollut kiinnostunut tytöistä ja naisista vaan enemmän miehistä, enkä pidä siitä. Miten voin muuttua takaisin ennalleni? Syytän tästä useita naisia, koska siinä iässä olin siinä tilassa, että olisin voinut ollakkin seksuaalinen naisen kanssa, mutta kukaan ei hyväksynyt minua ja nyt he ovat pilanneet seksuaalisuuteni.

Mieluummin elän loppuelämäni aseksuaalina tai tapan itseni, kuin, että olisin homo. Tämä haittaa minun arkielämää, perhe-elämää, koulunkäyntiäni, kaikkea. Kertokaa miten voisin olla hetero jälleen ja olla vapaa homoseksuaalisista haluista Lue vastaus.

Olen 19 v mies. Saan todella paljon seksuaalista nautintoa naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Minua kuitenkin huolettaa oikeasti tämän normaalisuus. Teen tätä siis vain kotona. Ennen nukkumaan menoa koen morkkista ja koen itseni hulluksi jne. Naisten vaatteisiin pukeutuminen antaa mulle kuitenkin kiihotusta ja hyvää oloa, mutta samaan aikaan pahaa oloa. Mistä se voi kertoa? Olen tilannut netistä naisten vaatteita.

Haluisin enemmän ostaa oikeasta kaupasta. Mutta en ikimaailmassa kehtais, saatika sovittaa. Tai miten voisin toteuttaa paremmin fetissiä tai miten uskallan oikeeseen liikkeeseen ostamaan niitä.

Olen menossa pian naimisiin mieheni kanssa 8 vuoden seurustelumme jälkeen. Olemme alkaneet seurustella kun olemme olleet 17 vuotiaita ja nyt 25 vuoden iässä olen alkanut häiden lähestyessä miettiä onko tämä oikein. Olin silloin nuori ja hain hyväksyntää ja läheisyyden tunnetta, uomasin pian, että sitä sai miehiltä vain antamalla heille sitä mitä he halusivat vaikka itse olisin halunnut ainakin aluksi vaikka vain halailua ja yhdessä nukkumista.

Nykyinen poikaystäväni oli myös yksi tällainen seikkailu, mutta hän sitten rakastui minuun ihan oikeasti ja rakastin sitä tunnetta että kerrankin joku haluaa kanssani muutakin kuin pelkkää seksiä Tiedän että hänellä oli vain yksi seksikumppani ja kerta ennen minua.

Naimisiin meno ahdistaa varmaan jollain tapaa aina, mutta minua se on alkanut vaivata todella paljon. Olen alkanut miettiä itseäni ja omia halujani. Tulin juuri viikon ulkomaan matkalta, jossa olin kaverini kanssa ja kotiin tullessani tajusin etten ole kaivannut miestäni yhtään koko matkan aikana. Hän taas halusi heti illalla seksiä ja sanoi että voisi rakastella kanssani koko yön.

Rakastan kyllä miestäni, mutta en oikein tunne seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Harrastamme seksiä kertaa viikossa mieheni tahdosta. Esitän että pidän siitä, mutta en oikeasti tunne mitään, kun hän on sisälläni. En ole koskaan saanut orgasmia pelkästään yhdynnän aikana ja nautin seksin aikana ainoastaan siitä kun koskettelen itse itseäni ja saan orgasmin ajatellen kaikkea muuta kuin miestäni. Koen joskus pieniä ihastumisia kun näen muualla silmääni miellyttäviä miehiä, mutta kyse ei ole nyt kenestäkään muusta kuin minusta enkä halue erota kenenkään muun taika.

Tiedän kyllä että ihastuminen ei kestä ikuisuutta ja että jokainen suhde laimenee joskus, mutta kun en ole esim. Koskaan edes asunut yksin ja koen että minulta on jääneet kaikki treffit ja tapailut kokonaan väliin kun aina on heti ollut seksiä. Opiskeluaikana minulla oli kämppäkaveri, ja sitten muutin jo yhteen mieheni kanssa.

Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä vieläpä alun perin omasta pyynnöstäni ja mieleeni on tullut että haluanko sitä vain siksi että tahdon vain jotain tekemistä elämääni? Olen aina pönkittänyt elämääni ja vältellyt omaa tylsistymistäni tekemällä jonkin ison asian elämässäni. Toissa vuonna ostimme asunnon, viime vuonna otimme koiran ja sitä ennen olemme muuttaneet tai tehneet ulkomaan matkoja vähän väliä Pelkään että häät ovat taas yksi asia, joka vähentää tylsistymistäni suhteessani.

Ahdistumistani ei helpota se, että unelmien hääpukukin on hankittu ja vanhemmat, sisarukset sekä kaverit tietävät häistä Rakastuin kyllä mieheni aikoinaan ja olemme arvoissamme ja ajatuksissamme hyvin yhteneväisiä ja järkeviä. Meillä on molemmilla hyvät työpaikat ja ok tulot, rahasta ei ole huolta.

Mies on minulle hyvä ja teidän että hän rakastaa minua. Mieheni puhuu kuitenkin harvoin tunteistaan eikä mielestäni huomioi minua, niin kuin pitäisi. Minä taas sanon hänelle useasti että rakastan häntä vaikka jokin aina silloin pistää sydämessäni. Tiedän että jos jättäisin hänet, hän jäisi aivan yksin. Olemme todella paljon yhdessä, koska meillä ei ole monia kavereita ja ne vähät joita on ovat akun perin minun kavereita.

Pidän kuitenkin yhdessä olostamme ja meillä on ihan hauskaa keskenämme, mutta suhteemme tuntuu minusta jo vähän enemmän ystävyydestä. Miehelläni ei ole asuinpaikkakunnallamme yhtään kaveria ja hän on huono muodostamaan uusia suhteita. Minua kuitenkin ahdistaa rakentaa omaa elämääni jonkun toisen varaan.

Olemme kasvaneet yhteen ja tunnen olevani todella solmussa niin henkisesti kuin taloudellisestikin yhteisen asunnon ja lemmikin myötä. Olisin tavallaan valmis irtautumaan, mutta en uskalla. Pitäisikö minun vain tehdä niin kuin olen luvannut ja jäädä tähän? Tulenko katumaan koko loppuelämäni jos nyt menen naimisiin? Vai onko tämä vaan nyt se pitkän suhteen koetuskivi, joka painaa mielestäni jo liian paljon? Loppuuko ahdistus joskus ja alan tuntea taas haluja miestäni kohtaan?

Kuinka ikinä saisin itseni kokoon ja selviäisin siitä häpeästä joka seuraisi erosta? Jos eroamme, tajuanko heti sen jälkeen että olen menettänyt jotain todella suurta? Olen aikuinen, yli vuotias mies ja elänyt koko elämäni vahvasti heterona.

Ystäväni ovat heteroita, asuinalueeni on hetero, autoni ja lemmikkini ovat heteroita. Minulla ei ole koskaan ollut suhteita miesten kanssa, vaikka olenkin siihen viittaavia tunteita tunnistanut itsestäni jo pitkän aikaa.

En halua luopua elämästäni julkiheterona, koska pidän tästä elämäntyylistä. Jos tulisin jotenkin kaapista ja kertoisin olevani homo tai bi tai jotain muuta, uskon, että katuisin sitä. Siksi en halua julkisesti ilmoittautua minkään seksuaalisen suuntauksen edustajaksi.

En myöskään estele, jos joku analysoi minut heteroksi. Pienen ongelman tekee kuitenkin se, että en osaa tavata miehiä. Haluaisin sitä seksuaalisen minäni toteuttamiseksi, mutta en tiedä, missä ja miten tapaisin muita samanhenkisiä miehiä salassa. Onko minun siis tehtävä päätös julkihomouden ja julkiheterouden välillä, jos mielin miehelävierailuille?

Vai löytyykö jokin seksuaalisosiaalisen toiminnan välimuoto, josta en vain tiedä? Minusta tuntuu joskus, että olen ainoa ihminen tämän ristiriidan parissa, vaikka uskonkin, etten ole. Tämä ongelma voi olla monien mielestä aika outo ja ymmärrän, jos se herättää ihmetystä tai negatiivisiakin tunteita.

Näen asian kuitenkin niin, että identiteettini muodostuu aatteista ja kokemuksista ja nyt minusta puuttuu jotain. Hei, olen vuotias mies. Muutama vuosi sitten huomasin itsessäni minulle oudon piirteen: Tuo asia on itselleni jotenkin niin ristiriitainen ja outo, kun olen aina ollut ihastunut ja seurustellut tyttöjen kanssa, kenestäkään pojasta en ole kiinnostunut, muuta kuin kavereina.

En välittänyt asiasta sen kummemmin, enkä varsinaisesti yrittänyt kieltää tuota taipumusta minussa. Jostain syystä tuo asia on nyt noussut pinnalle ja mietin sitä ja ahdistun, se tuntuu jotenkin "ei-halutulta" piirteeltä minussa, miksi tuollainen piti nousta esille. Tällä hetkellä seurustelen transnaisen kanssa, ihastuin häneen ihmisenä, en edes tiennyt hänen transsukupuolisuudestaan seurustelun alkuvaiheessa ja se oli minulle melkoinen shokki.

Olen kumminkin hyväksynyt asian. Hänen kanssaan seksi toimii, tällöin olen läsnä tilanteessa ja nautin hänestä. En tunne kiihotusta hänen sukuelimiä kohtaan ja ne on jätetty rauhaan yhteisymmärryksessä.

Joskus muina aikoina tuo taipumukseni kiihottua homopornosta alkaa tuntua tosi ahdistavalta ja se saa masentuneeksi ja epäkelvon oloiseksi. Olen sanonut hänelle asiasta ja hän ymmärtää ja pitää minua rohkeana, kun en salaile mitään, minusta tuntui, että on velvollisuuteni sanoa hänelle tästä mielestäni huonosta ominaisuudesta minussa.

Joskus olen taas lukenut juttuja miehistä, jotka ovat tulleet kaapista kymmenien vuosien avioliiton jälkeen. Tuollaiset tarinat kauhistuttaa minua. Entä jos minä tietämättäni elänkin valheessa ja joskus vasta sen ikäisenä tajuan oman suuntautumiseni, pilaan samalla parisuhteen ja toisen elämän.

Kaikki tuntuu välillä niin epävarmalta ja oudolta. Onnellisimmillaan olen ehkä silloin, kun tuollaisia ahdistavia seksijuttuja ei tarvitse edes ajatella. Olen vuotias Panseksuaali poika ja minulla on ongelma.

Käyn kristillistä koulua, jossa opettajat julistavat kuinka homous, bi-henkisyys jne. En itse ole hirveän uskonnollinen henkilö mutta pelkään muiden ihmisten, etenkin ystävieni suhtautumista suuntautumiseeni, ja myös tietenkin vanhempieni aatteita asiasta.

Isäni ja äitini ovat eronneet, kun olin pieni. Äitini on suvaitsevainen henkilö mutta isästäni enkä isäpuolestani voi olla niin varma. En halua rikkoa perhettäni yhtään enempää, mutta haluan kuitenkin olla oma itseni. Koulussa en voi kertoa edes luottohenkilöilleni, koska en uskalla ja koska olen oppinut kantapään kautta että koulussani MIKÄÄN ei pysy salaisuutena pitkään.

Olen nyt myös yhdeksännellä luokalla ja olen ensi vuonna muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelija-asuntolaan. Kannattaisiko minun "tulla ulos kaapista" siellä, vai odottaa että olen täysi-ikäinen ja kertoa sitten kaikille? Olen muutaman kerran humalan puolella, miettinyt että miehet ottavan minut, mutta nyt, kun miehet ovat ottaneet minut Hei olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen tässä ihmetellyt seksuaalisuuttani.

Ennen olin erittäin seksuaalinen, saatoin kiihottua ihan vaan nähdessäni hyvännäköisen ihmisen mutta noin vuoden ajan minun on ollut vaikea kiihottua mistään.

Se on turhauttavaa koska haluaisin kiihottua. Olen vielä neitsyt enkä siis sillä lailla seksuaalisesti aktiivinen mutta koen olevani valmis seksiin. Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi vain odotella että seksuaalinen halu putkahtaa jostain esiin, onko tähän jotain hoitokeinoa?

Erosin alle vuosi sitten pitkästä parisuhteesta miehen kanssa. Parisuhde oli sen verran pitkä, että suurimman teinistä-aikuisuuteen-vaiheen kävin läpi hänen kanssaan, mutta viimeiset pari vuotta suhteemme oli lähinnä enää vain ystävyyttä. Nyt kun erosta on jo tovi, alkaa sen näkemään eri tavoin. En ole aivan varma olinko missään vaiheessa oikeasti rakastunut häneen, vai olinko vain rakastunut "ajatukseen rakastumisesta" ja lopulta vain niin kiintynyt häneen.

Muutoinkin ero on pistänyt pohtimaan identiteettiäni monella tavoin uusiksi, sillä liian kauan rakensin itseäni toisen varaan ja hahmotin itseäni hänen, hänen tekojensa, sanojensa ja ajatusmaailmansa kautta.

Nyt tajuan, että monikin niistä oli oikeasti aivan muuta kuin mitä minä haluan oikeasti olla. Tässä vaiheessa myös tulee kuvioon seksuaalisuuteni, josta olen yrittänyt saada selvää. Olen aina ollut jollain tavalla kiinnostunut naisista ja ollut nimen omaan seksin suhteen "bi-curious", mutta olen vierastanut ajatusta esimerkiksi seurustelemisesta naisen kanssa, vaikka toisaalta olen ajatellut omalla kohdallani, että ihastuminen voi tapahtua ihanaan ihmiseen sukupuoleen katsomatta.

Nyt kun eron jälkeen minulla on ollut pari juttua miehien kanssa, on minusta alkanut tuntumaan jotenkin oudolla tavalla ontolta. Eikä se tunne mielestäni liity mitenkään edelliseen suhteeseeni, ei laisinkaan ja nämä miehet ovat todella viehättäviä ja "minun tyyppisiäni", on vaan alkanut tuntua, että kaipaan jotain muuta Suutelua enempää en ole naisen kanssa koskaan harrastanut. Ainoa suuteluni naispuolisen ihmisen kanssa tapahtui niin, että tuntematon, hyvin viehättävä tyttö kerran vain sattumalta tuli ja suuteli minua baarissa.

Tämän jälkeen olin häkeltynyt, erittäin positiivisella tavalla. Yritin etsiä kyseistä tyttöä jälkikäteen, mutten enää ikinä häntä tavannut. Tuntuu myös, että hyvin paljon useammin näen kiinnostavan näköisiä naisia kuin miehiä.

Jokin minua silti tässä asiassa pelottaa, vaikka kysymys ei esimerkiksi lainkaan ole siitä, että lähiympäristöni olisi suppeakatseinen. Asia on minulle vaan hyvin vieras. Enkä vaan tiedä yhtään miten naisen kanssa tulisi esimerkiksi toimia, vaikka itsekin olen nainen ja ihmisiä olemme kaikki En siis tiedä yhtään kuinka voisin ottaa kontaktia naisiin, varsinkin kun minulla ei ole kokemusta "tällä saralla" naisten suhteen, enkä ole täysin varma mitä haluan kun en ole kokeillut.

Enkä tietenkään haluaisi ketään "käyttää hyväksenikään" tässä kokeilussa, mutta haluaisin kovasti löytää jonkun naisen, jotta tietäisin Mutta mistä ja miten? Lähipiirissäni ei ole homoja tai lesboja, joiden seuraan voisi lyöttäytyä. Mitähän minun edes tilanteessani pitäisi tehdä? Olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti, avoliitossa miehen kanssa. Oma elämä on alkanut pohdituttamaan oikein urakalla, mitä siltä haluaa ja minkälaista sen haluaa olevan.

Parisuhteemme on mutkikas ja oma seksuaalinen kiinnostus miestäni kohtaan on olematon. Olen tästä syystä miettinyt omaa seksuaalista suuntautumistani tässä aikuisiällä moneen eri otteeseen. En ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa mutta se on aina ollut hyvin kiehtova ajatus. Toisaalta en osaa kuvitella seksiä naisen kanssa, olen aika estynyt seksin suhteen enkä niinkään kokeilun haluinen.

Parisuhteessa olen kokenut sen vaan välttämättömänä asiana, en sellaisena että varsinaisesti itse sitä haluaisin. Ollessani sinkku katselin netistä naisten kirjoittamia treffi ilmoituksia, en kuitenkaan koskaan uskaltanut kehenkään mitään kontaktia ottaa. Yhteen naiseen olen ollut hurjan ihastunut ja jopa pyytänyt treffeille mitkä ei koskaan toteutuneet..

Miten suuntautumistaan voi alkaa "selvittelemään"? Tuntuu että en pääse puusta pidemmälle itse näiden pohdintojen kanssa Olen uhkaavasti kolmeakymppiä lähestyvä aseksuaali nainen. Löysin ilmaisun aseksuaali tuossa vähän päälle parikymppisenä ja silloin tuntui palapelin palaset loksahtavan kohdalleen vaikka en varsinaisesti ollut hukassa oman identiteettini kanssa… "ah, minähän olen juuri tämä"… en koskaan aikaisemmin oikein ajatellutkaan asiaa koska automaattisesti koin kai olevani hetero jonka kiinnostus poikia kohtaan ei ollut vielä ajankohtaista.

Joukkoon kuuluminen on aina ollut minulle tärkeää joten aseksuaalisuuden käsitteen, yhteisön löytyminen tuntui todella hyvältä: Parisen vuotta sitten huomasin minulla olevan kyseenalaisia, valtavirrasta poikkeavia? Nämä ajatukseni on voimakkaasti alistavia, minun ollessa se alistuva osapuoli. Sitähän sanotaan että aseksuaalien kinkyneisyys voi olla ilman seksuaalista latautumista, mutta minulla se taitaa olla päinvastoin… tunnen seksuaalista latautumista juuri näinä hetkinä kun alistun.

Olen "kokeillut" asiaa yhden seksuaalin miehen kanssa… tykkäsin siitä. Pystyn jopa nauttimaan jos mies haluaa minun antavan itselleen tyydytystä suullani - ajatus että minua käytetään tällä lailla toisen mielihyväksi ei ole mitenkään vastenmielinen. Seksin ajattelu ei kuitenkaan tunnu miltään. Olen käynyt tässä läpi hyvinkin monenlaisia tunteita itseäni kohtaan… joskus jopa kyseenalaistin aseksuaalisuuteni kun kerran pystyn kiihottumaan näin - kuitenkaan en saa mitään kiksejä yhdyntää ajatellessani niin oletan voivani kutsua itseäni aseksuaaliksi - mutta vain kinkyksi sellaiseksi?

Olen kokeillut masturboimista kokeillakseni että toimiiko ruuniini ihan normaalisti ja toimiihan se - masturbointi ei vain ole se minun juttuni. Olen vähän hukassa asian kanssa vieläkin… tunnen aseksuaalisuuden olevan minulle se oikea suuntautuminen mutta se että pystyn kuvittelemaan itseni polvillaan jonkun miehen edessä… siis mitä ihmettä?

Se ei vain huvita. Harrastan seksiä vain miellyttääkseni häntä. Mutta viime aikoina tästä on tullut taakka koska en haluaisi seksiä yhtään. Rakasta miestäni, mutta en halua seksiä, mitä teen? Miten kerron tämän poikaystävälleni?

Olen vuotias äiti, joka on teinivuosista asti seurustellut saman miehen kanssa. Parisuhteemme on aina ollut vaikea mutta seksi on ollut hyvin tyydyttävää. Ongelmani on se, että olen aina jollain tasolla ollut kiinnostunut naisista ja tietyn tyyliset ja näköiset naiset aiheuttavat pelkällä ulkonäöllään minulle vatsankouristuksia, ja haaveilen suhteesta ja seksistä naisen kanssa.

Tämä iskee minulle kausittain päälle ja olo on sietämätön. Elokuvissa minua häiritsee etten löydä minun mieltymisteni mukaisia naisia vaan aina on jotenkin liikaa hiuksia ja kynsiä ja naisellisuutta. Siksi kulutan lähinnä homoviihdettä, koska koen miehen vartalon turvalliseksi. Olen kokeillut kerran seksiä kännissä heteronaisen kanssa mutta se oli huonoa sillä minä olin vain aktiivisena osapuolena. No koska seksi naisen kanssa oli kokemus johon en ollut tyytyväinen, päätin olevani hetero.

Mutta nämä kaudet, jolloin ajaudun märehtimään asioita tulevat aina voimakkaampina minulle, Mitä minä olen? Miten voin tietää mitä haluan?

En haluaisi hajottaa ydinperhettä vaan epätietoisuuden vuoksi. Toisaalta pelkään, että joku nainen kävelee vastaan sekoittaa pääni Miten hukassa oman päänsä kanssa voi olla? Mitä minä olen ja haluan? Olen hyväksynyt itseni panseksuaalina jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta olen alkanut miettiä suuntautumistani uudelleen.

Pojat kiinnostavat minua romanttisesti, mutta en pysty edes kuvittelemaan seksiä heidän kanssaan. Myöskään tyttöjen kanssa en pysty menemään pussailua ja kuhertelua pidemmälle, mutta haluan kuitenkin harrastaa seksiä enemmän tyttöjen kanssa. Eli siis pojat ja tytöt kiinnostavat molemmat romanttisessa mielessä, mutta vain tytöt kiinnostavat seksuaalisessa mielessä, eivätkä heistäkään ketkä tahansa, vaan ainoastaan ne, joihin minulla on kehittynyt tunteita ajan kuluessa.

Eli olen täysin pihalla suuntautumisestani, vaikkei se ihmistä määritäkään mitenkään. Minun on myös erittäin hankala ilmaista seksuaalinen suuntautumiseni vanhemmilleni, vaikka tiedän heidän olevan täysin seksuaalivähemmistöjen puolella. Pelkään kuitenkin heidän reaktioitaan mahdolliseen tyttöystävään. Isä on tukenut minua jokaisessa päätöksessäni ja jopa auttanut siirtymään esimerkiksi kasvissyöjäksi, mutta silti kaapista tulo on kauhistuttava ajatus.

Lisäksi pelkään, etten saa haluamaani työpaikkaa, jos olen kotikaupungissani avoimesti panseksuaali, vaikka seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ei saisikaan syrjiä. Olen kyllä ulkona kaapista kaikille kavereilleni, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään muulle aikuiselle kuin parhaan ystäväni äidille suuntautumisestani.

En tiedä miten ottaisin asian hienovaraisesti puheeksi vanhempieni kanssa, joten olen hieman pulassa. En haluaisi muuttaa kesän jälkeen pois kotoa ilman, että vanhempani tietävät että saatan tulla käymään tyttöystävän kanssa.

Hei, Olen nyt vuotias tyttö enkä oikein tiedä miten luokittelisin itseni. Huomasin yhtäkkiä joskus vuotiaana, että kaikki julkkiksiin kohdistuneet ihastukseni olivat naisia, ja aloin siihen heränneenä sitten miettiä, olenko sittenkään ihan niin hetero kuin aina ajattelin.

Ihastuin silloin yhteen tyttöön, vaikken sitä sillä tavalla silloin ajatellutkaan, ja aloin miettiä että onkohan mahdollista että voisin olla bi. Nyt kun olen jo yli pari vuotta tätä ehtinyt miettiä, tuntuu, että pitäisi alkaa päästä johonkin lopputulokseen, mutta en osaa vieläkään sanoa, mihin päin kallistun.

Toinen heistä oli lesbo ja hänen kanssaan ehdin jo tosissani haaveilla jostain isommasta, mutta asiat ei koskaan kuitenkaan edenneet siihen. Olen siis ihastunut lähinnä tyttöihin, mutta en jotenkin pääse irti siitä ajatuksesta, että ehkä vielä jonain päivänä voisin ihastua samalla tavalla myös miehiin? Esteettisesti pidän tyttöjä ja naisia paljon miellyttävämpinä, tunnen oloni paremmaksi ja turvallisemmaksi tyttöjen kanssa ja jotenkin tuntuu oudolta yrittää kuvitella miehen kanssa seurustelua.

Olen myös epäillyt itselläni aseksuaalisuutta, koska vaikka uskon että voisin rakastua naisiin, en tiedä haluaisinko koskaan mennä niin pitkälle sen enempää naisten kuin miestenkään kanssa. Toisaalta mietin, voiko se sittenkin vain johtua huonosta itsetunnosta tai epävarmuudesta yleensä. Nautin kuitenkin periaatteessa itsetyydytyksestä, vaikka en muista ihmisistä koskaan ajattelekaan sillä tavalla.

En ole kuitenkaan koskaan edes suudellut ketään, joten mistäpä minä voisin mitään tietää. Toisaalta epäilen itseäni muutenkin koko ajan koska olen melko naisellinen ja tunnen oloni jotenkin feikiksi ja että olen oikeasti vain bi-curious heterotyttö tai jotain, eikä minua uskottaisi jos tulisin sillä tavalla kaapista. Olen kertonut parille kaverille että ihastun lähinnä tyttöihin, ja kaikki ovat ottaneet sen hyvin, mutta pelkään silti ihmisille kertomista. Toisaalta salailu tuntuu ahdistavalta mutta toisaalta en haluaisi kertoa kenellekään ennen kuin olen varma, ettei sitten jossain vaiheessa tarvitse alkaa vetää sanoja takaisin.

En oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin ja turhauttaa, ettei näinkään pitkän ajan jälkeen mikään vielä tunnu olevan selvää. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa täysi-ikäistymisestäni saakka. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olen täysin nainen: Mitä tulee rakkaus- ja seksielämään, olen kiinnostunut miehistä ja saan erittäin hyvinkin nautintoa rakastelusta ja kehosta, jossa elän.

Minulla on kuitenkin eräs ongelma. Minä olen myös mies. En tietenkään kromosomeja tarkasteltaessa, sillä olen saanut lapseni aivan perinteisellä menetelmällä ja läpikäynyt tavallisen tyttöjen puberteetin. Vieressäni istui nuorehko n. Nuori miehen alku katsahti minua lasiensa lävitse ja hymyillen vinkkasi minulle silmäänsä ja sanoi sitten matalahkolla äänellään suomeksi että; Englantisi on aika alkeellista mutta voin sanoa että tämän kirjan varmasti olet itsekin lukenut ja esitteli itsensä sitten Jerry LeRoy: Jerry oli opiskellut Suomea jo pitkän aikaa ja oli kiinnostunut siitä erittäinkin paljon ja muutenkin hän oli kiinnostunut myös homoseksuaalisesta käyttäytymisestä.

Tulimme loppumatkan todella hyvin juttuun ja juttelimmekin paljon erilaisista miehistä ja kaluista ja tietenkin neitsyt kokemuksista, Jerry sanoi häpeäkseen olevansa vielä neitsyt ja sanoi ettei ole vielä viitsinyt antaa neitsyyttään kellekään tai ei ole voinut koska ei ole ollut sitä oikeata miestä tai miestä ollenkaan hänen elämässään.

Rohkaisin sanoen että tänä iltana voin taata että miestä tulet saamaan, Jerryn ilme muuttui entistäkin iloisemmaksi ja hän kysyi että missä muuten yövymme, katsahdin ystävääni jonka kullia imettiin kahden miehen voimin ja käännyin takaisin sanoen että hotellissa lähellä keskustaa, Jerry naurahti ja sanoi että sepäs sattuikin sittenhän olemme samassa talossa koska voin jo arvata hotellinne nimen ja kun hän sanoi sen niin olin yllättynyt täysin ja kyselin tietenkin että miten kauan olemme sitten olleet samassa talossa ilman että tietäisimme toisistamme?

Olimme siis olleet muutaman tunnin kun muistin että olimme yhtä aikaa vastaanotto tiskilläkin enkä ollenkaan älynnyt sitä aikaisemmin. Pääsimme bussilla hotelliimme ja nousimme pois Lorens ja nämä paikalliset miehet menivät nopeasti huoneeseemme ja sulkivat oven perässään ilmoittauduimme Jerryn kanssa ja menimme sitten hakemaan ravintolasta jotain juotavaa. Tutustuimme toisiimme erittäinkin hyvin ja hiukan humaltuneena kömmimme takaisin Jerryn huoneeseen joka oli Lorensen ja minun huoneeni vieressä.

Jerry lukitsi oven ja istahti sängylle, kuulimme kuinka kova sängyn pauke ja möreät voihkaisut täyttivät koko huoneen Lorensen kova hokeminen kuului niin selvästi kuin olla ja osaa, lisää kullia lisää! Kuului seinän läpi ja voihkintaa. Jerry avasi takkinsa ja heitti sen lattialle, samalla minä otin vettä hanasta hiukan ja join sen nopeasti mutta kun katsahdin Jerryä niin hän makasi sängyllä ilman paitaa nuorehkon hyvin treenattu ylävartalo näkyi niin selväsi hiki valui hänen vatsaltaan sängylle, baaritiskin takana minulla seisoi jo kovana ja huomasin kuinka Jerry nousi sängyltä ja käveli ripeästi luokseni samalla ottaen kaikki vaatteensa pois ja heittäen ne pitkin lattiaa.

Jerry seisoi edessäni alastomana ja kulli puoli kovana hän seisoi edessäni ja kumartui nostaen kätensä olkapäilleni ja kumarruin suutelemaan häntä hellästi. Suutelimme ja molempien kullit sykkivät jo kiimastaan, riisuunnuin itsekin hetken ajan päästä ekasta suudelmastamme ja menin Jerryn luo suutelemaan häntä Jerryn ja oma kullini hieroivat toisiaan kovana ja pystyssä, Jerry otti toisella kädellään molemmista kulleista kiinni ja alkoi runkata niitä yhdessä, samalla suutelimme ja hieroimme toistemme vartaloita.

Jerry ohjasi minut sängylleen jossa hän kumartui ja nuoli hiukan kosteahkoa kulliani ja otti sen sitten kokonaan suuhunsa imaisten sen kokonaan sisään ja hitaasti imi sitä samalla kun kielellään hieroi välillä terskaani.

Tämän jälkeen hän meni sängyllään seinää vasten haarat levällään istumaan ja minä menin perässä hieroen imettyä kulliani, suutelimme ja hieroin hänen kulliaan hetken aikaa kunnes sitten otin hänen jaloistaan kiinni ja vedin hänet makaamaan selälleen sängylle ja nostin hänen jalkansa niin että sain hyvän näkymän hänen neitsyydestään, hieraisin vähän hänen reikäänsä ja sitten työnnyin hitaasti sisään, voihkaisimme molemmat ja tunsin kullini ympärillä ihanan tiukan reiän jota tulisin kohta naimaan urakalla.

Työnnyin kokonaan sisään ja sitten otin kullini ulos ja työnnyin koko ajan vain voimakkaammin sisään ja koko kullin pituudella sisään vaan, Jerry voihkaisi ja piteli käsillään kiinni sängynlaidoista ja samalla voihki kovaan ääneen, itse voihkin myös jonkun verran mutta keskityin voimakkaasti työntelyyn ja nopeisiin vetoihin siitä olikin jo pitkä aika kun olin saanut viimeksi miestä ja nyt kun sain en viitsinyt hukata sitä tilaisuutta turhaan vaan kunnolla ja koko mitalla vaan.

Pumppasin nopeaan ja voimakkaaseen tahtiin Jerryn neitsyt peppua, hän voihki ja hikoili aavikko hotellissa, hiekkaa oli heti ikkunan alla niin paljon että voisi vaikka hypätä ikkunasta ilman että saisi minkäänlaisia vammoja.

...

Homoseksuaaliseen hellää seksiä nuorta kalua

Hoipertelimme hetken pystypainissa siinä ahtaassa saunan eteisessä ja törmäilimme kalusteisiin. Kumpikaan ei uskaltanut kampata toista mattopainiin, kun lattialla ei olisi mahtunut pyörimään rikkomatta raheja ja vastaavia. Niinpä maltoimme rauhoittua riisuuntumaan. Olimme tietenkin nähneet toisemme alastomina intissä monestikin, mutta tämä oli vain kertakaikkisen erilaista.

Me pullistelimme toisillemme lihaksiamme ja jänteviä vartaloitamme. Vertailimme toisiamme ison peilin edessä ja minusta olimme vähän hemmetin upean näköisiä jätkiä. Teimme ensi kertaa mielettömän kiihottavan jutun, hyväilimme, puristelimme toisiamme ja viimein kietouduimme halaukseen.

Toisen kuuma iho tuntui helvetin hyvältä omaa ihoa vasten. Ja se vasta oli kuumaa, aluksi hämillistä ja epävarmaa tunnustelua huulilla ja kielellä, sitten kiihkeää toisen syömistä. Kummallakin seisoi jo täysillä ja hieroimme kaluja toisiimme. Mää haluan jo panna sua, Esa höpötti sekavana.

Mää räjähdän tähän paikkaan. Hän riemuitsi niin vittumaisesti, että oli ihan pakko painaa häntä tiukasti seinään ja tökkiä kalulla. Alistuin kuitenkin reiluun peliin ja aloitimme tosi huvittavan toheloinnin anaaliseksin parissa. Meinaan, mistä pirusta me olisimme tienneet, miten ne hommat oikeasti ja sujuvasti hoidetaan. Vaikka jo liukastaminen sujui kömpelösti, suhtauduimme siihen hekottelusta huolimatta kiihottuneen uteliaasti.

Sitä paitsi se tuntui minusta tosi hyvältä, nautin siitä. Varsinkin Esan kumitetun kalun hinkkaamisesta liukasteella, se kova patukka oli kourassa järkyttävän kiimaisen tuntuinen, ja jätkä oli tulla jo siinä vaiheessa. Hän kuitenkin töni mut saunan puolelle ja pakotti nojaamaan keskilauteeseen perse pitkällä. Hän tökki ja sohi kaluaan persevaossani, muttei tuntunut edes löytävän aukkoani. Tosin itsekin hermostuksissani puristin sitä tiukasti kiinni. Yritin kyllä hengittää syvään ja rentoutua, mutta aina se vain kramppasi.

Lopulta Esa käytti rajua väkivaltaa ja survaisi voimalla terskan reikääni. Olin lentää kattoon, silmät lensivät päästä ja päästin suustani älytöntä mölinää. Odota hetki, voihkin tuskissani, tai pikemminkin yleensä sitä outoa tunnetta.

Tunnustelin kalun päätä suolellani ja pikku hiljaa alkoi tuntua ihan hyvältä. Kehotin Esaa jatkamaan varovasti. Hitaasti hän tunkeutui niin syvälle kuin pääsi ja piti taas paussia kysellen, miltä minusta tuntui.

Pienestä kirvelystä huolimatta se oli aivan mahtava tunne, ei pelkästään se kyrpä, vaan myös se toinen jätkä selässä huohottamassa ja että itse oli joutunut ikään kuin alistumaan sille tyypille, josta tykkäs niin paljon.

Esa aloitti varovaisen naimisen, mutta ei kyennyt jatkamaan sitä pitkään. Kiima sekoitti hänen päänsä ja hän aloitti hirmuisen rynkytyksen. Työntelin kyllä persettä häntä vastaan, mutta silti nytkähtelin, kouristelin ja kiroilin älyttömästi, sekä tuskasta että kyllä jumalattomasta hurmiostakin. Siihenastisen elämäni upein kokemus. Esakin villiintyi niin holtittomasti, että tuli melko nopeasti rajuissa työnnöissä kähisten hirveitä kirouksia.

Hän vetäytyi minusta heti. Nousin vapiseville jaloilleni ja käännyin. Hän nojasi silmät pystyssä oven pieleen. Molemmat kiiltelimme aivan hikisinä.

Siinä meni meikäpojan neitsyys. Perseessä vain on ihan korni olo. Riisuimme Esalta kortsun ja heitimme sen kiukaan tulipesään. Otimme uudet oluet ja hörpimme naukkuja suoraan Kossu-pullosta. Pitkään ei ollut juuri mitään sanottavaa, oli yksinkertaisesti liian hyvä olla siinä toisen vieressä. Siirryimme siitä viimein lauteille löylyttelemään. Toivutaan vielä vähän aikaa. Mutta, Petri, mää ihan oikeasti haluan antaa sulle. Vaikka kyllä mää toivoisin, että me jatkossa väännettäisi ensin kunnon painimatsi.

Täällä vain ei oikein mahdu. Mää oon siinä tosi kova. Et ikinä pärjää mulle. Ja niin me oltiin taas vauhdissa. Ryntäsimme eteiseen, vedimme rahit pienen pöydän molemmin puolin ja iskimme kyynärpäät pöytään ja kourat kiinni.

Esa on tosi kova kaveri siinäkin lajissa, mutta kyllä mää hänet lopulta päihitin. Seuraavaksi pomppasimmekin pystyyn ja ryhdyimme testaamaan, kuinka hyvin meidän komeat vatsalihaksemme kestävät toisen nyrkiniskuja — olimme kokeilleet sitä jo intissäkin.

Siinä vaiheessa mulla seisoi kyrpä jo ihan tiukkana. Painuimme kiinni toisiimme ja jatkoimme vartaloiskujen jakamista nyrkeillä — ei mitenkään liian kovia, kun tarkoitus oli vain leikkiä rajuja tyyppejä. Samalla onnistuimme suutelemaankin kiihkeästi. Esan perseen liukastaminen oli minusta yllättävän kiihottavaa hommaa. Hänkin huokaili, miten helvetissä perseessä voi mikään tuntua niin hyvältä, ihan kuulemma odotti kyrpääni jo innoissaan. No, itse pano ei hänestä enää tuntunutkaan aivan niin kivalta.

Hän makasi ylälauteella ketarat pystyssä ja minä nussin syvässä etunojapunnerruksessa. Esa pärskyi ja kiroili, yritti välillä kiemurrella pakoon, ja takoi nyrkeillä kylkiäni ja hartioita. Yritin alussa olla varovainen, mutta enhän mää kauaa kyennyt itseäni hillitsemään ja lopulta paukutin täysin hillittömänä.

Se kyrpä jätkän perseessä —kokemus oli yksinkertaisesti liian totaalisesti tajunnan räjäyttävää. Hihkuin täysillä pelkkää vittuvittua, kun lopulta laukesin. Vetäydyin nopeasti ulos ja rojahdin Esan päälle. Sää oot ihan hullu, hän ruikutti korvaani värisevällä äänellä.

Tai tietty se sattui, mutta oli se vaan helvetin mahtavaa. Taidan antaa sulle toistekin. Eikä sun ainakaan tartte olla yhtään hellä. Mää tykkäsin tosissani sun rajuista otteista. Enkä aio tapellessakaan kohdella sua kiltisti. Helvetti, jos me ei oltais äijiä, niin sanoisin, että mää rakastan sua. Mutta tietenkään tällaiset tosi kovat miehet eivät ala lässyttää turhan hempeitä, Esa nauraa hytkyi siinä allani, ja mää suukottelin häntä ihan onnessani. Sen jälkeen jatkoimme saunomista, ryyppäämistä ja juttelua vielä pari tuntia.

Mietiskelimme suhdettamme, joka kummastakin tuntui maailman hienoimmalta, mitä kahden jätkän välillä voi olla. Yritimme keksiä, kuinka pääsisimme paneskelemaan mahdollisimman usein, mikä näytti olevan vähän hankalaa, kun ei meillä ollut paikkaa. Siinä kehittelimme meille myös säännöt: Minähän olin jo päässyt yliopistoon lukemaan kieliä ja aloittaisin syyskuun alussa.

Esa paljasti vasta nyt, että hän oli hakenut opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Hän halusi ihan vilpittömästi olla avuksi ja hyödyksi ihmisille. Parin viikon päästä hän saikin tietää päässeensä sisään. Minusta on jännää, että hänen kaltaisestaan hurjimuksesta löytyy tuo ihmisrakas ja avulias puolikin, siinä jätkässä eettinen asenne on kohdallaan. Nukuimme Esan huoneessa, jonne minulle oli sijattu patja lattialle. Heräsimme vasta puolenpäivän jälkeen, suoraan herkulliselle lounaalle. Esan vanhemmat näyttivät vähän hymyilevän meidän punertaville silmille ja raukeille olemuksille.

Ei meillä mikään hirveä krapula ollut. Iltapäivällä Esa esitteli sitä heidän tilaansa ja koukkasimme metsän puolellekin, jossa Esa näytti yhden muiden katseilta suojatun paikan. Tietty meidän piti siinä vähän nahistella, kun se oli kuin luotu painialustaksi, mutta naimaan emme silloin ruvenneet. Sovimme, että sitä paikkaa me tulisimme jossakin välissä käyttämään myös täysimittaisiin hurjasteluihimme.

Illansuussa Esa uskalsi rattiin ja heitti minut kotiin. Maanantaina mää aloitin kesätyöt isän kaverin firman varastossa. Perseessä ja kyrvässä kutitteli kaiken aikaa mahtavat muistot ja uusintaottelujen toive. Soittelimme Esan kanssa päivittäin. Hänkin oli saanut Lempäälän keskustasta töitä. Tapasimme vasta perjantai-iltana, kun hän tuli meille. Me tietty paineltiin tuota pikaa kapakkakierrokselle ja päädyimme taas sinne Mixeihin. Ei me vieläkään osattu käyttäytyä luontevasti, pientä hysteriaa pukkasi koko ajan pintaan.

Emme me uskoakseni mitään hämminkiä kuitenkaan aiheutettu. Itse asiassa muutama kaveri osoitti melkoista kiinnostusta meitä kohtaan, mutta silloin muut eivät meitä kiinnostaneet kuin tarkkailun kohteina. Yhden siilitukkaisen, selvästi lihaksikkaan tyypin kanssa juteltiin jonkin aikaa armeijakokemuksista. Hän vaikutti tosi mukavalta, miehekkäältä, suorastaan tihkui testosteronia.

Ääni oli, on, seksikkään pehmeä baritoni, silmissä ilkikurinen kiima. Silloin ei kuitenkaan hänenkään kanssaan sen kummempaa, mutta törmäsimme häneen parin vuoden päästä, vaikka emme silloin heti häntä muistaneetkaan. Sinä iltana emme päässeet paini-panoihin. Kotimatkalla vähän vain halailtiin ja suudeltiin. Heh, yksi juttu muuten viime keväältä. Olimme yöllä taas tulossa kapakasta ja kiehnäsimme toistemme kimpussa ehkä turhan kiimaisesti. Siihen tuli kolme jätkää uhoamaan ja vittuilemaan helvetin homoista.

Hitto, kun olisitte nähneet niiden ilmeet, kun ne sai meiltä turpiinsa niin maan perusteellisesti. Ne ei pystyneet uskomaan, mitä tapahtui. Saada nyt köniin homoilta. Toivottavasti se selkäsauna hävitti niistä homovihan. Se oli ainoa kerta, kun kumpikaan meistä on joutunut tappeluun julkisella paikalla ja vieraitten kanssa.

No kuitenkin, silloin alussa kesällä ja syksyllä tilaisuuksia painia ja paneskella oli tosi harvassa. Ja se meitä kiimaisia nuoria uroita vitutti aivan saatanasti. Muutaman kerran kävimme lenkillä Tampereen keskustan kupeessa olevassa Kaupin metsässä, josta löytyy hehtaarikaupalla umpikorpea, ja siellä onnistuimme touhuamaan tosissaan ja tyydyttävästi.

Lempäälän metsissä innostuimme käymään mustikassa ja puolukassa. Vaikka pääasia oli ihan muu, varsinkin sen suojaisen paikan testaaminen, pystyimme keräämään myös muutamankin ämpärin marjoja. Mun kotiväki oli aivan äimänä, kun musta paljastui sellainen luonnonystävä.

No, luonnonystävä ja luonnonystävä, luontoja on niin monia, mutta marjat maistui vanhemmillekin. Kun opiskelut alkoivat, kumpikin joutui käymään opinahjossaan kotoaan käsin, Esa siis Lempäälästä, ja sehän häiritsi pahasti yhteisiä harrastuksiamme.

Mutta sitten talvella mun täti, äitin sisko, muutti ulkomaille. Hänellä oli Armonkalliolla — oikeastaan Tampereen keskustaa — pieni kaksio, ja hän antoi sen minulle vuokralle erittäin kohtuuhintaan.

Jo muuttoiltana levitimme Esan kanssa patjat lattialle ja saman tien kahden alastoman sällin jumalaton taistelu pystyyn. Siinä hurmoksellisessa rähinässä hiki, sylki ja ärräpäät lensivät. Kumpikaan ei antanut periksi ja niinpä molemmat ampuivat ekat mällinsä ottelun sekaan. Mutta ei ottelu päättynyt edes niihin. Lopulta olimme kuitenkin niin poikki fyysisesti, että oli pakko pitää tunnin paussi. Toinen erä päättyi sitten mun voittoon ja mää sain panna aivan villinä Esaa takaapäin.

Kolmatta erää ei jaksettu ottaa, vaan mää otin Esan sisääni selällään maaten ihan vapaaehtoisesti. Siinä me kaksi hikistä ja huohottavaa kaverusta makasimme sitten voimattomina. Aivan mahtava fiilis molemmilla, sitä hetkeä en elämästäni vaihtaisi.

Ja viimeinkin meillä oli paikka, jossa saimme riehua ja tapella mielin määrin ilman kiinni jäämisen pelkoa. Silti vähän epävarmana, kun en itsekään oikein tiennyt, mitä halusin, kysäisin Esalta: Mää en ainakaan vois pitää kouriani irti sinusta.

Sitä paitsi siinä olis sekin vaara, että me ruvettais hempeilemään. Ja siitä taas seuraisi kaiken maailman jäkätystä ja nalkutusta auki jätetyistä hammastahnatuubeista ja kalsareista kattolampussa.

Ei hitto, ei me kovat jätkät ruveta mihinkään helvetin homomaiseen rakkaussuhteeseen, hekottelin Esan kainalossa.

Tietenkin Esa kuritti mua ankarasti moisen tunteilun takia. Lopulta nukahdimme siihen toistemme syliin, yöllä vain hain meille peitot. Kyllä me siinä kämpässä silti aika paljon aikaa vietettiin, öitä myöten. Vähintään kerran viikossa tapeltiin ihan hulluina ja onnellisina. Seuraavana syksynä Esa sai vuokrayksiön tuolta Kalevan kaupunginosasta, aika läheltä kouluaan.

Samalla hän aloitti harrastuksena kuntonyrkkeilyn. Mää en lähtenyt siihen mukaan — yhdessä kävimme jo uimassa ja salilla — , mutta sain sitten kotona olla harjoitusvastustajana ja sparraajana. Meillä oli molemmilla nyrkkeilyhanskatkin. Pano-paineissa vanhat säännöt pitivät edelleen kutinsa eikä nyrkkeilytreenit koskaan päätyneet suoraan naimiseen. Tosin hanskoihin tulimme muutaman kerran toisemme ja itsemme runkanneeksi, aika hieno tunne tunkea kyrpää siihen rukkaseen.

Nää treenit kuitenkin johtivat siihen, että tutustuimme seuraavana kesänä Janneen, siihen siilitukkaiseen lihaskimppuun, jonka kerroin ohimennen tavanneemme siellä Mixeissä.

Oli aivan helvetin kuuma päivä. Olimme Esan luona ja keksimme, että lähdemme treenaamaan viereiseen puistoon. Menimme syrjäiseen nurkkaukseen puskien suojaan ja aloimme pelkissä urheilushortseissa mätkiä hanskoilla toisiamme — siis ehdottomasti vain sparrausmielessä, toinen piti suojausta yllä ja toinen harjoitteli eri iskuja.

Kai touhumme kuitenkin herätti sen verran huomiota, että vartin päästä siihen kaarsi poliisiauto. Kaksi virkapukuista tenttasi, mikä on homman nimi. Kun selitimme vain harjoittelevamme huvin vuoksi, he naureskelivat ja vähän kehuskelivatkin lajiamme, mutta ottivat silti yhteystietomme ja kehottivat meitä siirtymään sisätiloihin, etteivät kansalaiset suotta huolestuisi.

Pikkuisen vitutti, mutta teimme kehotuksen mukaan. Seuraavana päivänä illansuussa puhelimeni soi ja näytössä oli tuntematon numero. Vastasin ja miehekäs ääni sanoi: Tässä on Janne N.

Tuleeko siitä sittenkin jotain helvetin sotkua? Sää et varmaan jaksa muistaa mua muualta? Tuota, mää juttelin kerran jotain pari vuotta sitten sun ja sun kaverin kanssa. Te olitte just päässeet intistä ja heitettiin siitä läppää. Se oli… tuota noin… Mixeissä. Niin mutta… säähän oot poliisi. Mitä vittua sää siellä teit! Kai te homoja ootte? Joo ollaan me, mutta takuulla ei mitään kimittäviä neitejä.

Mutta kyllä mää nyt taidan muistaa sen, kun juteltiin siellä Mixeissä. Hehe ja aika miehekäs sääkin oot, noin homoksi. Mutta kuule… tuota… kun teillä on tuommoinen harrastus, siis homoille kai jotenkin epätyypillinen… niin… öö… kun määkin oon vähän treenannu noita kamppailujuttuja ja suoraan sanoen on tehnyt mieli päästä joskus kokeilemaan niitä toisen… hmm… krhm… homon kanssa, niin tuota, olisko mitenkään mahdollista päästää treenaamaan teidän kanssa? Niin no, kai muuten… Mun tarttee tietty kysyä Esalta.

Ja mää en tarkoita, että mun pitäis päästä panemaan teidän kanssa. Ihan vain ajattelin tuota treenaamista. Panojen kanssa me harrastetaan rajuja painimatseja. Mää oon muuten nuorempana paininut tosi mielessä. Se vain jäi sitten… öö… kun… — Rupesit homoksi. Tai emmää tiedä mikä mää oon. Se on vähän sekava juttu tää mun homous. Juttelimme vielä jonkin aikaa ja lupasin soittaa, kun olisin keskustellut asiasta Esan kanssa. Ei kaverillani ollut mitään sitä vastaan, että tutustuisimme lähemmin tähän poliisiin.

Päinvastoin, Esa sanoi, että olihan se hienoa, ettei me oltu ainoat oudot homot näillä main. Niin Janne ui meidän elämäämme. Siinä vasta on tosi kova tappelija, mieletön painija, vaikka ei kuitenkaan mitenkään ylivoimainen meihin verrattuna. Meinaan, on tullut Jannekin selätettyä muutaman kerran. Sen verran sekava hänen suhteensa on omaan homouteensa, ettei hän ole kinunnut päästä meidän pakaroiden väliin kyrpänsä kanssa, eikä toisaalta ole antanut meidän panna häntä.

Vaikka on hänellä pari kertaa kalu innostunut seisomaan, kun olemme otelleet raisussa matsissa. Ja on hän runkannutkin silloin tällöin katsoessaan, kun me Esan kanssa kamppailun jälkeen olemme naineet. Ei hän siis impotenttikaan ole ja sanoo heittävänsä mällit kotona ihan tavallisesti homopornon ääressä. Hemmetin hieno kaveri hän kumminkin on ja kai hänen päänsä joku päivä selkenee. Armeijakavereistamme siitä Hessusta ei näiden viiden vuoden aikana ole kuulunut mitään.

Karin me tapasimme Esan kanssa kerran noin vuosi sitten täällä Tampereella, kun hän oli osallistumassa johonkin seminaariin. Vietimme hauskan illan kaljoitellen ja muistelimme riemuissamme myös painiotteluitamme. Emme kuitenkaan äityneet ottamaan uusintoja, vaikka Karin olemus hetkittäin huokui sellaisen haluja.

Hän valitti, että avioliittoon menon jälkeen hänen oli täytynyt luopua sellaisesta miehekkäästä menosta. Eipä kateeksi käy, homona ei onneksi ole ollut mitään tarvetta tai pakkoa luopua miehekkäistä leikeistä ja telmimisestä. Tai mistä sen tietää, mistä sitä olisi joutunut luopumaan, jos eläisimme Esan kanssa parisuhteessa. Kyllä tää tappelukaveruus sentään istuu miehelle kaikkein parhaiten.

Esa on jo valmistunut sairaanhoitajaksi ja työskentelee TAYS: Minä valmistunen tänä keväänä, mutta opettajan sijaisuuksia kummemmista töistä ei ole vielä tietoa. Kahdestaan me jatkamme hurjia panoyhteenottojamme — Jannen kanssa homma on vielä siis enempi urheilullista.

Vaikka pohdintamme seksin ja väkivallan yhteydestä ja meidän oudosta rakkaudestamme siihen ei ole johtanut mihinkään yhteen selkeään selitykseen, me nautimme täysillä. Se on vain niin pallit räjäyttävää, kun me kaksi isoa urosta käymme vastakkain, uhoamme ja uhittelemme lihaksia pullistellen ja käymme aivan raivona toistemme kimppuun. Vaikka se on niin kiihkeää, että silmät tuntuvat sumenevan, se on myös koko ajan hyvin kontrolloitua. Emmehän me halua vähimmässäkään määrin vahingoittaa parasta ja — tämä lässytyksen uhallakin — rakkainta kaveria.

Voittoa toisesta ja oikeutta panna ekana, sitähän siinä vain peräänantamattomasti tavoitellaan. Eikä mustelmia kummemmista kumpikaan ole joutunut kärsimään. Ja sairaanhoitaja Esa osaa aina antaa ensiavun hellillä kourillaan. Ensisilmäyksellä huomasin sivupalkista että piitkä tarina tulossa, ei siinä mitään kimppuun vain..

Sitten parin kappaleen jälkeen iski epätoivo mitä ihmeen jaarittelua ja itsepuhumista tämä nyt on… Jatkoin kuitenkin, läpi harmaan kiven loppuun asti ja lopputulos jäi vaisuksi.. Jokin tuntuisi puuttuvan, en tiedä jäi vain sellainen tunne että tässä ei ollut kaikki.

Tarina kyllä hyvin kirjoitettu kuten aiemmatkin ja todentuntuinen kuin jonkun eletty elämä. Silti sanon että Tylsä! Kommentoi Click here to cancel reply. Leave this anti-spam trap empty. Kyllä mä heitän irstasta läppää välillä ja puhuin pojist ja toisaalta olis kiva seurustella ja toisaalta en ikinä haluiskaan seurustella.

Niin — en ole siis koskaan seurustellut ja olen neitsyt. Mun perheessä ei olla ikinä keskusteltu seksi asioista kun se on tabu Hei, olen kaksikymppinen naisenalku, jolle koko käsite "seksuaalisuus" tuntuu olevan epämääräinen, ahdistava ja vieras asia. En ole koskaan tuntenut vetoa kehenkään ihmiseen seksuaalisessa mielessä. Joskus nuorena, vuotiaana, koitin uskotella itselleni, että olisin ollut ihastunut silloin tällöin joihinkin poikiin, mutta todellisuidessa tuskin edes muistin heidän olemassa oloaan useinkaan.

Myöhemmin tajusin, miten hyvin olin vain onnistunut pitämään itseäni varten yllä kulisseja siitä, että olisin jotenkin "normaali teini" ihastuksineen. Tosiasiassa en näe kenessäkään ihmisessä mitään ystävyyttä syvempää, ja oikeastaan ystävilläkin on elämässäni nykyään vain vähän merkitystä, toisin kuin lapsena.

Olen kliinisesti masentunut ja tällä hetkellä jopa vaikea-asteisesti, minulla on traumaattinen kouluaika kiusaamisen vuoksi, nykyään paljon itsemurha-ajatuksia, hankala perhe ja niin edelleen, jotka todellakin ovat yhdistelmänä sellainen, ettei ihastumisen tunteille edes jää sijaa.

Silti masennukseni suhteen parempinakaan kausina en ole yhtään sen kiinnostuneempi katsomaan ihmisiä "sillä silmällä". Olenkohan todellakin aseksuaalinen vai pelkästään niin rikki henkisesti, etten kykene ihastumisen kaltaisiin tunteisiin? Toisaalta, voiko aseksuaalisuuden taustalla olla traumoja tai psyykkisiä ongelmia? Olen 19 vuotias tyttö.

Ainakin äidin mukaan olen ollut pienenä terveen seksuaalinen ja kiinnostunut omasta kropasta etc. Huomaan tämän kuitenkin voimistuneen vuosien mittaan, sillä muistan yläasteella seurustelun aloittaessani, että ajatus seksistä ei kuitenkaan ollut ahdistava, vaan neutraali.

Se ei vain kiinnostanut. Itsetyydykseen suhtauduin murrosiässä vuotiaana normaalisti, ja se oli välillä osa elämääni, vaikka sen jälkeen ällötti. Nyt sen ajatteleminenkin ahdistaa, ja jos joskus ajaudun seksuaalisten tunteiden vuoksi sitä yrittämään niin saman tien oksettaa. Eli mua ahdistaa ja oksettaa seksuaalisuus, ylipäätään seksuaaliset tunteet ja seksi, itsetyydytys etc.

Siitä puhuminen tai lukeminen saa aikaan inhottavia tunteita ja mielikuvia, ja mielelläni olisin tuntematta koko asiaa. Kaikkein eniten kuitenkin ällöttää omat seksuaaliset tunteet.

Ihastun helposti ja olen läheisyydenkipeä ihminen. Tykkään halia ja pussailla, mutta siihen se jää. Muutenkin tekisi mieli aina kulkea jalat ristissä. En osaa oikein selittää.. Olen seurustellut ja säätänyt joidenkin kanssa mutta koskaan en ole suutelua ja silittämistä pidemälle ollut kiinnostunut menemään.

Kuitenkin kerran yksi mies onnistui taikomaan itsensä liian lähelle huom. Siitä on jo yli vuosi aikaa ja vieläkin kun mietin sitä niin oksennusrefleksi meinaa tulla ja itkettää oma ällöttävä käytös. Tiedän että seksissä ei ole mitään pahaa eikä se ole väärin, silti se ällöttää ja oksettaa. Etenkin tämä asia häiritsee siksi että haluaisin olla terveellä tavalla kiinnostunut seksistä ja odottaa innolla sen kokemista "sen oikean" kanssa.

Sen sijaan aina kun tunnen seksuaalisia tunteita ja tiedostun omasta kropastani niin ällöttää. Oon 13v ja no: Oon ollu ihastunut pelkästään poikiin. Mutta tuntuu että tykkään myös tytöistä.

Ja sit on vielä se että ajatus seksistä kummankaan tyttöjen tai poikien kanssa ei tunnu oikeelta. Ja silloinhan olisin periaatteessa aseksuaali.

Mutta sitten kuitenkin tunnen jonkunlaista vetoa sekä tyttöihin että poikiin. Sitä vois kuvailla niin että oon kiinnostunut sekä tytöistä että pojista vyötäröstä ylöspäin. Oonko silloin aseksuaali vai jotain siltä väliltä?

Moi olen 52 vuotias ja ollut transseksuaaline vuodesta alkaen ja tykännyt vanhemmista miehistä. Olen käynyt kaikki stadin mestat ja tunnen gay piirit. Nyt mulla on vakisuhde 62 -vuotiaan miehen kanssa enkä liiemmin liiku laaksossa, ruudussa tai motareiden levarilla. Haluaisin muuttua naiseksi kokonaan koska mulla on sellainen tunne että olen nainen ja tykkään miehen kanssa sekstailla enemmän kuin naisen Lue vastaus.

En tiedä mitä tähän pitäisi kirjoittaa. Tuntuu vaan tosi pahalta. Puberteetin kynnyksellä alkoi pojat kiinnostaa. Kulutin valtavasti voimavaroja peittääkseni 'homouteni'. Tätä jatkui lukion loppuun asti. Sitten muutin uuteen kaupunkiin yksin asumaan. Sain tilaa ajatuksilleni ja uusia näkökulmia tilanteeseen. Myönsin itselleni olevani homo. Harrastin ekaa kertaa ikinä seksiä miehen kanssa. Minuun ei sattunut, olin euforiassa. Olin vapaa oma itseni. Myöhemmin olen ollut muiden miesten kanssa.

Suhteet ovat olleet lyhytikäisiä. Olin kuitenkin varma homoudestani. Sitten naisfantasiat alkoivat eksyä päähäni. Ensin yksittäisinä kuvina ja ajatuksina, myöhemmin haaveiluna. Alkuhuuman jälkeen olen hylännyt btm roolin. Pidän sitä epämukavana ja vastenmielisenä ajatuksena. Olen silti ollut vain miesten kanssa. Tämän hetkinen 'säätö' on jatkunut yli puoli vuotta. Seksi on alkanut tuntua tylsältä. En alunperinkään ollut kovin romanttisessa suhteessa, mutta tuntuu kuin mitään tunteita ei enää olisi.

Jokin aika sitten aloin katsomaan hetero- ja lesbopornoa. Erityisesti naisten rinnat kiihottivat, ja hiukset. Genitaalit niin naisilla kuin miehillä ovat epäkiinnostavan näköiset. Nyt olen alkanut miettiä, josko identiteettini olisi kuitenkin bi.

Olen huomannut, että miehiin liittyvät ajatukset ovat olleet lähinnä seksifantasioita. Ja romantiikassa olen kokenut karvaita pettymyksiä. Löydän mieleni sopukoista haaveita lapsista naisen kanssa. Olen viimeisen parin vuoden ajan ollut avoimempi muutamalle läheiselleni ja he ovat sanoneet, että olen aina vaikuttanutkin homolta.

Pidän itseäni kuitenkin melko maskuliinisena ja olen saanut kuulla kehujakin tästä partreneiltani. Tämä minun ilmeinen homouteni yllätti ja vähän loukkasi. Nyt kun olen löytänyt itsestäni bi-puolen, tuntuu kuin ihmiset luulisivat minun valehtelevan, keksivän sepustuksia, joilla pääsisin 'takaisin' heteron rooliin.

Minut tyrmätään täysin jos ilmoitan kiinnostuneeni myös vastakkaisesta sukupuolesta. Koen tämän kovin nöyryyttäväksi. Välillä kiellän itseltäni bipuoleni - minähän olen homo, kaikki sen tietää. Ja yhä uudestaan naiset hiipivät mieleeni.

Olen epätoivon partaalla tilanteessani. En tiedä kuka olen tai mitä haluan. Kaikki muut sen sijaan tuntuvat sen tietävän ja ovat valmiina tyrkyttämään apuaan, siis sillä ehdolla että olen homo ja tulossa kaapista.

Bi en voi olla. Yritän vain valehdella itselleni, että pitäisin naisista. Mistä tiedän mihin lokeroon kuulun? Voinko ikinä olla parisuhteessa naisen kanssa ilman lähipiirini supinaa selän takana. Olen koettanut monesti kysyä eri lähteistä, että onko se pedofiliaa, jos aikuinen ja kouluikäinen lapsi leikkivät ratsastajaa ja hevosta keskenään, siten että kouluikäinen lapsi ratsastaa aikuisen selässä?

Entä se, jos kouluikäiset lapset istuu ja seisoo aikuisen selän päällä? Lapsena leikin usein leikkejä, jossa olin hevosena ja toiset lapset ratsastivat selässäni eli minä olin hevosena tai sitten minä asetuin vatsalleni lattialle tai maahan ja toiset tulivat sitten istumaan ja seisomaan selän päälle ja siitä tuli valtavan mukava tunne, en oikeastaan hävennyt sitä tunnetta ja voin sanoa, että pidän tuosta leikistä.

Minusta tuollaiset leikit tulisi saada peruskoulujen ala-asteille ja lisäksi myöskin tanssiakin voisi peruskoulujen ala-asteille suositella mieluummin uskonnon opetuksen sijaan. Peruskoulun uskonnon opetus on mielestäni liian ahdasmielistä ja vanhanaikaista, en heille olisi saatava enemmän seksuaalista opetusta ja tanssia, ja kaiken uskonnollisen poistaa, ja seksuaaliset leikit vapauttavat, kyllä he aikaa myöten siihen oppisivat, miten mukavalta seksi tuntuu.

Itse olen alkanut ymmärtämään seksuaalisia vähemmistöjä ja sukupuolineutraaliavioliittojenkin merkityksen. Hei, Olen vajaa kolmekymppinen nuori nainen. Elämä on ollut kovaa, vaikkakin nyt 10 vuotta olen ollut vakisuhteessa ja meillä on kaksi lastakin. Mut yritettiin raiskata kun olin 18v, 20 vuotiaana jouduin raiskauksen uhriksi ja sen jälkeen ollut lähinnä seksuaalista ahdistelua mm.

Nykyään en enää osaa nauttia ns. Kiihotun alistumisesta ja raiskausfantasiat pyörii mielessä. Välillä toivon, että seksuaalinen häirintä menisi pidemmälle.

Toivon, että mua vahingoitettaisiin samalla. En tiedä johtuuko siitä, että raiskauksesta tuli silloin syyttämättäjättämispäätös, kun ei ollut näkyviä vammoja vai miksi näin on? Luulisi, että normaalisti ihminen ahdistuu ja pakenee tilanteita, mutta mulla on päinvastoin. Mies on ottanut kovempia otteita käyttöön mm. Pää ihan sekaisin, mikä mun on?! Hei Olen vuotias mies ja pääsin naisen kanssa harrastamaan seksiä ensimmäisen kerran vasta hetki sitten.

Kyseessä on siis ensimmäinen seksikokemukseni ylipäätänsä. Minun on vaikea saada erektiota ja uskon, että se johtuu siitä, että en meinaa kiihottua kunnolla.

Minulla on myös fetissi, jota olen toteuttanut itseni kanssa "runkkaamalla" useita vuosia. Nyt pelkoni on se, että tämä fetissi on mennyt niin pitkälle, että normaalissa seksuaalisessa yhteydessä en enää kiihotu kunnolla. Onko tähän jotakin ratkaisua, jotta pystyisin kiihottumaan paremmin ns. Koen, että tämä tulee vaikuttamaan minun elämän laatuun todella negatiivisesti ja samalla vaikeuttaa kumppanin etsintää ja valintaa, koska käytännössä siinä pitäisi mennä fetismi edellä.

Itse fetismin kanssa olen sinut. Niin, löysin tämän sivun erään aseksuaali-neuvonta-sivun kautta. Olen vuotias, enkä koskaan ole sillälailla pitänyt kenestäkään. Naimisiinmeno ja seurustelu vaikuttavat vain luotaantyöntävältä. Tietysti olen onnellinen toisten puolesta, mutta en itse haluaisi minkäänlaiseen parisuhteeseen. Pikkutyttönä, ykkös-kakkosluokalla, tietysti oli porukan mukana siinä "oi kun on söpö poika"-jutussa. En kuitenkaan ole ajatellut poikia mitenkään seurustelukumppaneina, niinkuin en tietysti tyttöjäkään.

Sain vanhempana jotain kolme vuotta sitten? Ei se haitannut, mutta inhotti sillä lailla kuvitella kaksi poikaa pussaamassa. Mutta kun luin, oliko se tänä vuonna, kirjan, jossa eräs lempihahmoistani paljastui homoksi, käsitykseni muuttui.

Sieltä, tägrämin ihmemaailmasta, löysin myös Aromantikot ja Aseksuaalit. Ne jotenkin kolahtivat, ja tunnuin kuuluvani vihdoinkin johonkin: Aamulla jaksoin nousta ylös sen onnen voimalla. Piirsin vihkoon pienellä Ace-pride lippuja, ja se toi minulle hyvän olon tunteen.

Joskus kun on kesäloman aikana kamala epävarmuus päälle, olen vakuuttanut mielessäni itselleni, että olen Aromantikko ja Aseksuaali. Olen hyvin uskonnollinen, löysin valaistumisen vasta ekana yläkouluvuonna, viime vuonna. Kaikki oli silloin koulussa niin rankkaa, minua kiusasi luokan eräs poika. Huusi ilkeyksiä porukkansa kanssa. En tuntenut kuuluvani porukkaan. Lainasin kirjastosta silloin erään Narniaa käsittelevän kirjan, joka sitten kertoikin Narnia -sarjan uskonnollisesta puolesta.

Luin koko sarjan uudelleen, ja eräänä aamuna kouluun kulkiessani koin linja-autossa jonkinlaisen valaistumisen. Rupesin itkemään spontaanisti, en tiedä miksi. Minulla on seinällä sänkyni yläpuolella huopataulu Aslanista. Joskus kun on oikein kovaa, rukoilen, tai ainakin yritän rukoilla, sen alapuolella.

Joskus rukoilen muuten, mutta kun oikein kunnolla sattuu, niin silloin sen kuvan lähellä. Siitä on jotenkin hyötyä. Joskus hiukan alle kymmenvuotiaana, siinä seitsemän vuoden hujakoilla, olin usein leikeissä poikahahmo. Leikin aina eläimiä, en melkein koskaan ihmistä. Ja jos leikin, niin olin lemmikin omistaja. Hyvin harvoin se eläinhahmo oli tyttö, aika usein poika ja joskus ei kumpikaan. Pienempänä oli hetkiä, jolloin halusin olla poika.

Minua ei haitannut, että olin tyttö, mutten erityisesti kokenut olevanikaan tyttö. Sitten oli pitkä hiljainen vaihe, kun kaikki sujui "normaalisti". Nyt, murrosiässä, on kuitenkin alkanut taas vaivata. Joskus, aika usein, kaikki sujuu normaalisti, mutta välillä ei niinkään.

Joskus on täydellisiä itseinhon hetkiä. Heti kun huomasin niiden alkavan kasvaa, murrosiän alkuvaiheessa, pillahdin itkuun nähdessäni itseni peilissä. Nyt vain harmittaa, ja joskus itkettää. Eivät kai mitenkään isot tai pienet, mutta minua ne haittaavat. Olen yrittänyt peittää ne, siteillä ja taittamalla kireän topin kaksinkerroin, mutta niistä tulee lähinnä turhautunut "jaaha"-olo. Olen estänyt äitiä ostamasta minulle liivejä, koska ajatuskin niistä inhottaa.

Minusta myös tuntuu, etten edes haluaisi olla ihminen. Tai ainakin toivon, että osaisin muuttua naakaksi. En välttämättä aina oikein edes halua ihmisen kehoa, koska feminiinisyys paistaa. Pienempänä oli ihan okei käyttää mekkoa. Nykyään en välttämättä pukisi sitä päälleni kuin maksusta. Naamiaisasussa voin pitää hametta, esim. Niin ikään "tyttömäiset" jutut, kuten meikkaaminen ja pojista keskusteleminen eivät kiinnosta minua lainkaan.

Olen myös huomannut olevani jonkin verran allerginen meikeille ja hajusteille, silläkin on siis lusikkansa sopassa. Olen alkanut miettiä agenderia, mutta en koe itseäni täysin sukupuolettomaksi. On OK, että minua kutsutaan tytöksi, mutta en todellakaan halua, että minua kutsutaan naiseksi. Inhottaa, kun äiti tai joku muu joskus sanoo minun olevan "kaunis nuori nainen". Sekä kaunis että nainen tuntuvat pahalle. Vaatteitani voi toki sanoa kauniiksi, muttei minua. En myöskään haluaisi minua kutsuttavan komeaksi, mutta ei siitä haittaakaan ole.

Mutta "miehekäs" menee jo yli. Onko mahdollista olla ikäänkuin demi-girl, mutta jotenkin osaksi agender? Ei mikään pokatyttö, vaan jokin agendertyttö tai jotain? Olen jonkin verran yli kolmikymppinen cis-nainen, joka vielä pari vuotta sitten luuli olevansa ihan perus-hetero. Termin 'aromanttinen' kuulin muutama vuosi sitten ja se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei aluksi tuntunut liittyvän minuun.

Sitten googlasin sen ja yht'äkkiä ne määritelmät osuivatkin aika hyvin. Olen kyllä ollut elämäni aikana ihastunut, mutta ne ihastukset ovat olleet lähinnä sellaisia "Haluan olla tuon ihmisen lähellä ja halia ja sellaista" -tyyppisiä. Esimerkiksi suutelu ei suoranaisesti ällötä, mutta ei ole myöskään sellaista, mitä ihastusteni kanssa erityisesti haluaisin tehdä.

Samoin olen huomannut, että minulla hyvin harvoin on toivetta siitä, että ihastukseeni vastataan. Itse asiassa se ajatus hieman ahdistaa. Edellisen kerran olin ihastunut vuonna En koe olleeni koskaan rakastunut.

Nykyään lähimmäs ihastumisen tunnetta pääsen lukiessani rakkausromaania tai katsoessani romanttista elokuvaa. Itse tosin en osaisi kirjoittaa rakkaustarinaa, koska en oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu.

Seksuaalista suuntautumistani olen alkanut pohtia tämän vuoden alussa. Aikaisemmin en ole edes pahemmin ajatellut asiaa, tai siis olen pitänyt itsestään selvänä, että olen heteroseksuaali, koska kiihotun ja masturboin, sekä olen myös halunnut harrastaa seksiä jopa tietyn ihmisen kanssa ehkä noin kolmisen kertaa elämässäni.

Siis kunnes olemme aloittaneet. Saatan olla hyvinkin kiihottunut ennen ensimmäistä kosketusta, mutta minulle tunnelma jotenkin aina lässähtää, mitä lähemmäs yhdyntää mennään. Se ei ole epämiellyttävää eikä kivuliasta eikä mitään, mutta en myöskään saa siitä yhtään nautintoa teini-ikäisenä, ennen kuin vuotiaana menetin neitsyyteni, muistaakseni nautin suutelusta ja vaatteiden päältä koskettelusta paljonkin ja nimenomaan seksuaalisesti.

Ja kun ajattelen esimerkiksi seksuaalifantasioita, joita minulla on ollut tai yrittänyt olla , niin yleensä en ole itse millään tavoin osallisena, vaan ne ovat sellaisia romaani-tyyppisiä kohtauksia. Jos koetan kuvitella itseni siihen, niin alan nopeasti fantasioimaan selkähieronnasta eikä siihen enää liity mitään seksuaalista, eikä fantasian muuttuminen ole tietoisesti tehtyä. Tämä siis jo paljon ennen kuin edes tiesin aseksuaalisuudesta. Minulla ei myöskään ole mitään negatiivisia tunteita seksiä kohtaan, enkä ole seksuaalisesti epävarma.

Olen nyt vajaa puoli vuotta kategorisoinut itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi tarkemmat kategoriat, joihin olen päätynyt, ovat lithromanttinen autokrossiseksuaali, mutta en oikein koe niille sen suurempaa tarvetta. Mietinkin nyt, että onko minulla oikeutta siihen. Uskoisin kuitenkin kokeneeni seksuaalista vetoa ihmisiin, mutta siitä on vuosia, kun se tunne olisi kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa.

Mietin kuitenkin, että onko tämä itseaiheutettua. Siis, että olenko jotenkin itse päässäni kehittänyt nämä reaktiot jotenkin suojellakseni itseäni esim. Pitkään luulin, että tämä kaikki johtuu masennuksesta tai masennuslääkityksestä, mutta nyt olen ollut terve ja lääkkeetön jo vuoden, eikä tilanne ole muuttunut.

Ainoa muutos on ollut helpotus, kun aloin määrittelemään itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi. Hei olen 27 vuotias mies. Tykkään pukeutua naisten leveälahkeisiin treenihousuihin. Käytän niitä julkisesti ja myös itsetyydytyksessä. Onko se normaalia että kiihottuu kyseisistä housuista tosi paljon varsinki materiaalista? Hei olen kohta parikymppinen nuori nainen, minulla on ollut kaksi vakavaa parin vuoden suhdetta sekä useita lyhyempiä suhteita miesten kanssa.

Olen aina ollut kiinnostunut miehistä ja ollut ihastunut sekä rakastunut vastakkaiseen sukupuoleen sekä pitänyt itseäni täysin heterona. Kuitenkin jostain syystä varsinkin seksin aikana alan miettimään naisia ja joskus edellisen kumppanin kanssa katsoimme aikuisviihdettä ja halusin aina katsoa lähes poikkeuksetta pelkkiä naisia, puhuimme myös miehen kanssa useasti, kuinka kiihottavaa olisi, jos toinen nainen harrastaisi kanssamme seksiä, ajatukset olivat hyvin kiihottavia.

Tämän lisäksi naisten kuvat aiheuttavat usein kihelmöinnin tunteen ja saa minut hyvin hämilleen. Viime aikoina löysin myös sosiaalisesta mediasta erään naisen jonka kuvia selailin ja tykkäilin ja hän tykkäili takaisin ja kuvat jollain tapaa kiihottivat ja kiinnostivat minua.

Olen miettinyt monesti pitäisikö minun ottaa tähän naiseen yhteyttä. Asia vaivaa, sillä olen aina tuntenut itseni heteroksi mutta jostain kumman syystä, kun katson esimerkiksi naisen kroppakuvaa se aiheuttaa kihelmöintiä, kun taas miehen kuvaa katsoessa ei herätä juurikaan mitään tunteita. Olen miettinyt, jos kokeilisin miltä naisen kanssa tuntuisi ja saisin ehkä asiaan jonkinlaisen vastauksen. Ei nyt varsinaisesti liity seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta sain alkuvuodesta kondylooma diagnoosin.

Nuori mies, jota silloin tapailin, pisti poikki lähes saman tien. Sanoi kyllä, ettei tauti ollut syynä ja että oli kiitollinen, että olin rehellinen, kun kerroin mutta yhtäkkinen suhteen päätös pisti mietityttämään. Nyt kun olen tavannut uuden ihanan miehen en uskalla heittäytyä juttuun ennen kuin olen saanut kerrottua diagnoosistani. En voisi kuvitellakaan meneväni hänen kanssaan sänkyyn kertomatta mutta pelottaa, tulenko taas torjutuksi, vaikka tähän asti lämpimät tunteet ovat olleet molemminpuolisia.

Jos tulen nytkin torjutuksi, uskallanko enää lähteä mihinkään juttuun mukaan? Elänkö loppuelämäni yksin koska kukaan ei halua tautista Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä.

Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä.

Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani. Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa.

Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne. Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns.

Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista. Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa.

Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni. Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana. Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä.

Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana. Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean.

Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani.

Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim.

Olen mies, ja tykkään kauheasti naisten farkuista, jostain syystä onlyn farkut kiihottavat, ja omistan itsekkin muutamia, olenko transvestiitti? Eli siis oon vuotias tyttö ja mulla on pieni ongelma.

Noin vuoden ajan oon pitäny homopornon kiihottavana ja heteropornoon vaan oksettava ajatus. Aina kun nään kaks poikaa suutelemassa niin en voi muuta ku kattoa söpöä pari, mutta sitten kun nään tytön ja pojan suutelemassa niin mua alkaa oksettaa enkä haluu koskaan mietii suutelevani ketään.

Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis tehä tän asian kaa tulevaisuudessa Lue vastaus. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä enkä edes masturboi. Olen siis pesunkestävä aseksuaali. Asia valkeni minulle vasta noin neljä vuotta sitten. Siihen asti vain elelin miettimättä koko asiaa. Ajoittain tunnen pientä kiihottumista, mutta niin vähän ja hetken aikaa ettei se johda mihinkään.

Naisia en ole lähestynyt pitkään aikaan. Olen asian kanssa aika hyvin sinut, mutta toisinaan mietityttää, että olisiko jotain tehtävissä, koska haluaisin haluta ja jotenkin tuntuu siltä, että minusta voisi seksuaalisuutta löytyäkin. Onko olemassa mitään "keinoja" asian korjaamiseksi? Onko aseksuaaleja koskaan "parannettu"? Olen 18 opiskelija ja tunnen olevani hukassa kaike shaiban keskellä. Aloitin kolmevuotta sitten opiskelut ja siihen asti olin kuvitellut olevani hetero koska en ollut kiinnittänyt huomiotani naisiin.

Aloitettuani koulun, huomasin jotain viehättävää uudessa luokkatoverissani. Yritin aluksi vältellä sitä tunnetta ja myöskin sitä kautta sitä tyttöä. Noh toisena vuonna hänet siirrettiin samaan soluun missä minä asuin ja huomasin välttelyn olevan vielä vaikeampaa.

Mietin jossain kohtaa lopetettavani koulun käynnin, koska jo ennen koulun aloittamista perheelläni oli ongelmia. Yritin jatkaa koulun käyntiä ja tapasin pojan, johon rakastuin. Hän ei ollut kummoisen näköinen, mutta hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Noh noin kuukauden seurustelun jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olisin halunnut suhteelta. Hän alkoi pyytämään minua antamaan hänelle seksiä. Olen erittäin mielyttämishaluinen ihminen.

Suostuin siihen koska en halunnut silloin menettää häntä. Ekan kerran jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olin valmis antamaan. Mutta koska pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, suostuin sänkyyn hänen kanssaan toisen kerran. Sen kerran jälkeen kului pari päivää ja kolmannen päivän jälkeen hän lähetti viestin, jossa hän sanoi, etten ollut hänelle riittävä. Tunsin oloni riittämättömäksi ja mietin entistä enemmän lopettamista.

Siinä vaiheessa tunnustin sille tytölle pitäväni naisista. Koulunkäynti sai minut miettimään asioita uudelleen. En usko ikinä pystyväni sanomaan olevani lesbo. Parhain sana tähän on bi- seksuaali mutta miettiessäni tuota sanaa, ajatukseeni tulee heti mietteenä seksi. Seksi itsessään tuntuu erittäin inhottavalta ja kun sitä kokeilin eksäni kanssa, en itse siitä niinkään osannut nauttia.

Olen miettinyt voinko sanoa itseäni aseksuaaliseksi bi- seksuaaliksi, koska romanttisella tasolla haluan kokemuksen molemmilta mutta en halua seksuaalista kokemusta kummastakaan. Tunnen olevani hukassa enkä tiedä enää mitä tehdä.

Tunnen olevani luovuttaja Lue vastaus. En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta. Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan? Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi.

Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä. Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä. En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina. Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan.

Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa. Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut. Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni.

Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali. Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä. Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta? Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle? Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa.

Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella. Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani.

Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän silloin v on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin.

Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut. Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu. Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan. Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule. Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista?

Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita? Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani? Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä. En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen.

Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton. Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä.

Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta.

Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.

Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin.

Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut.

Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan.

Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno.

En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä. Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää.

Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä. Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta?

Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä? Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä. Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua?

Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia? Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla? Milloin tulisi mennä testeihin? Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä?

Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin. Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa. Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään.

Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena. Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta.

Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym. Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu.

Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin. Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen.

Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta..

Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi.

Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali? En mä tiedä mitä tehdä. Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen.

Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte. Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu.

Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä. Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään? Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä. Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän.

Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta.

En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava. Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia.

Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia.

Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta? Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri. Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut. Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut. Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia.

Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun. Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki.

En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Onko mies bi- tai homo kun katsoo homopornoa? Mieheni jäi kiinni homopornosta. Sen katsomisesta tuli monta valetta ja joka kerran hän sanoi, että nyt puhuu totta, eka oli, ettei ole katsonut, sitten että uteliaisuuttaan katsoi kerran, ja sitten että pari kertaa ja lopuksi että on koko meidän parisuhteen ajan katsonut ja se on lisääntynyt viime aikoina.

Katsonut myös heteropornoa eli ei homo? Meillä on seksiä runsaasti keskenämme, kertaa päivässä, eli ei homo? Valheista johtuen en luota enää mieheeni. Hän sanoo, ettei ole edes bi, mutta mitä heteromies saa homopornosta? Hän sanoo, että johtuisi siitä, että oli addiktoitunut pornoon ja että se oli vain pakonomaista pornon katsomista. Homopornosta johtuen mietin myös, että kuvitteleeko se mun tilalle miehen, kun sekstaillaan yms.

Ja että hänestä olisi tulossa homo, kun kerran sitä homopornoa tuli koko ajan enemmän katteltua viime aikoina. Ja kun seisokin kanssa on ongelmia, niin siitä myös tulee homoepäilys. Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista. Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä.

Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä. Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia.

Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia? Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa.

Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms. Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi.

Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää. Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei!

Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta.

Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään. En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali.

Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni. Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään. Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen?

Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Syyllistyykö siinä johonkin rikokseen jos on vaikka jossain nettivideochattipalvelussa masturboinut vuotiaan kanssa?

Ei siis mitään pakotettua vaan nuoremman ehdotuksesta? On tullut pari kertaa sellaisia ehdotuksia ja olen aina lähtenyt pois koska en ole tiennyt onko se oikein. Olen aina ollut varma, että olen hetero. Mutta noin vuosi sitten katsoin erästä televisiosarjaa ja tajusin erään persoonan tässä sarjassa muistuttavan minua.

Aloin sitten vähän tonkia asioita, mutta mikään nimike ei tunnu sopivan minuun. Olen siis melkein kuusitoistavuotias tyttö. Mutta siihen liittyy jotain outoa. Aina välillä, kun kuvittelen olevani jonkun kanssa seksuaalisesti, kuvittelen olevani poika.

Ja kumppanini on poika. Minä rakastan vartaloani ja tykkään olla tyttö. Mutta välillä huomaan miettiväni, että näyttäisinkö hyvältä ilman rintoja. Kuvitelmissa se tuntuu luonnollisemmalta. En voisi kuvitella sitä tyttönä. Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa. Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta?

Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim. Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä. Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa?

Onko teillä tietoa, miten yleensä BI: Hei, olen 17 vuotias poika ja olen huolissani että olenko syyllistynyt johonkin rikokseen. Homman nimi on se että olen noin 13 vuotiaasta asti katsonut pornoa puhelimella ja netistä tottakai löysin monenlaista pornoa, myös lapsipornoa. Olen siis useasti katsonut lapsipornoa, joissa esiintyjät ovat noin 12 - 18 vuotiaita. Alkuaikoina en toki vielä ollut rikosoikeudellisessa vastuussa mutta nykyäänhän olen.

Pelkään kovasti jääväni kiinni tästä ja hulluudessani pelkään jopa joutuvani vankilaan. Olen ymmärtänyt että katsominen ei ole rikos vielä aikuisenakaan mutta kuvien hallussapito olisi. Minulla ei tietääkseni ole tallaisia kuvia, ellen sitten ole vahingossa niitä ladannut. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta olen hyvin huolissani. Olenko siis syyllistynyt johonkin kun olen katsonut tällaisia kuvia, joissa selvästi alaikäisiä esiintyy alasti?

Olen 44 v cd tytsy. Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja. Joskus pidän isoa tappia 80 mm sisällä koko päivän. Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä?

Olen sama v poika, joka kysyi aikaisemmin seksuaalisesta suuntautumisesta. Haluaisin lisätä että saan välillä kihelmöintiä samasta sukupuolesta tekeekö tämä minusta homon vai mistä tämä johtuu. Välillä, kun näen esim. Minulla oli lapsena sellainen tapa, että ehdotin naapurin tytölle, että voisimme panna ja minä olisin mies ja hän nainen Näin sitten teimme ja menimme leiksi mukamas yhdyntään.

Sitten teimme jutun toisinpäin, niin että kuvittelin, että hän on mies ja minä nainen. Tällä tavalla hommailimme aika useita kertoja ja minä aloin olemaan useammin mies ja hän nainen.

marraskuu Milf janita ilotyttö iso nuori poika panee anoppia höyrysaunassa suihin vanhemmalta. on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti ottaneet Thaimaassa. . kotka seksi tarinat karoliina galleria alasti kalun salene rouva pillu laitila. Uivelot porno hellää seksiä - Ludvika Massage Housu teen porno. seksin ei vielä pitäisi kuulua nuoren elämään harvoin riittää nuorelle perusteluksi .. van todistajat pitävät homoseksuaalista toimintaa vakavana syntinä. .. Suuteleminen on hellää ja herkkää, ei imua tai nuolemista .. Kalun käyttöopas. joulukuu Olen 67 v nainen olenko epänormaali, kun haluan seksiä nuorilta miehiltä. .. mutta kun tuntuu ettei mikään riitä: pitäisi jo hellästi kuristaa, panna .. Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. silti tietää, kokevatko muutkin homoseksuaalit samankaltaisia tunteita.

ETSIN NAISTA TANTRAHIERONTA HOMOSEKSUAALISEEN